Iso, pyöreä takki ei oikein jaksa houkuttaa, kun puikolla on n. 360 silmukkaa eli yhden kerroksen tekemiseen menee aikaa reippaanlaisesti. Ja työ painaa. Niinpä olen tietysti tehnyt kaikkea muuta. Miehen villasukat eivät minun käsialallani todellakaan olleet miehen kokoiset (hädin tuskin mahtuivat minulle) joten purin varren ja aloitin uudestaan. Lornan lanka on pyörinyt olohuoneen lattialla ja minun mielessäni. Haluaisin jotain, missä langan kaunis väritys ja värjäys pääsisi parhaiten esille. Niinpä siitä lähti tulemaan kaulahuivi (tai kaksi, jos menevät pikku tytöille, kun tuo väri ei kuitenkaan, vaikka kaunis on, ole minun värini). Ja eilen tein elämäni ensimmäisen vapaalankahuovutuskokeilun.

44884.jpg

Tässä työ ennen pesukonekoettelemusta. Liki lakanan pituisena.

44885.jpg

Ja tässä olohuoneen "pöydällä" valmiina, oletettu nurja puoli päällä. Kuitenkin pidän itse enemmän tästä puolesta, kun siinä on vähemmän noita lankoja. Ei sovi huiviksi: liian lyhyt ja liian leveä. Mutta juuri pöytäliinana tai keittiön pöydällä leveähkönä kaitaliinana menettelee. Kokemus tämäkin.

44886.jpg

Ja tässä se virallinen oikea puoli. Lankoja on (liikaa) erilaisia, koska tämä oli kokeilu. Valkoinen on jotain muinaista mohairia 80-luvulta. Kelta-vihreä Louhisaarenlammasta - ei huopunut pahemmin 40:n pesussa, vaikka vyötteessä lukeekin käsinpesu.Lisäksi siellä kulkee vielä harmaata Tovea. Tummemman vihreät sattumat ovat ihan samaa villalevyä kuin muukin vihreä.

Yhdessä blogissa kirjoitettiin varsin ihastuneesti ensikäynnistä Menitassa. Jos tuuri käy (= saan houkuteltua ystäväni) minäkin pääsen sinne tutkimusmatkalle huomenna. Oma paikallinen aarrearkkuni (PalaRanta) oli lisännyt lankahyllyjä, kun eilen kävin pitkästä aikaa.