...on taipumus täyttyä, samoin tyhjällä ajalla. Ennen joululomaa minulla oli opetusta 35h/vko + kansalaisopisto päälle - tuntui, että kuolen työtaakan alle ja haaveilin nyt viime viikolla alkaneesta jaksosta, jossa minulla on vain 22h. No, nyt on kokousta kokouksen päälle, koulutusta ja yhteistyöprojektia lähikuntien kanssa..... Eli seuraava vapaapäivä/ilta on lauantai (Tuuriin, Keskisen kauppaan shoppaamaan?) ja sunnuntai. Yhteenkään projektiin tms. en ole ilmottautunut vapaaehtoiseksi, multa ei nykyisin edes kysytä, haluanko, ne vaan laittaa mut joka paikkaan. Pitäisikö olla otettu, kun luotetaan? Vai masentunut, kun ketään ei kiinnosta mun mielipiteeni (enkä osaa sanoa ei)? Tämä kaikki siis tyhjästä ajasta. Tyhjää tilaa ei meikäläisen lähimaisemista löydy, eikä ole löytynyt useampaa vuoteen. Paitsi etupihalta, kun meidän eläkeläinen kolaa kaikki lumet, jotka me on ensin kolattu autokatoksen edestä kasaksi. Siis se roudaa kolalla sen kasan jonnekkin tonne metsän laitaan.... No, onhan sekin tietysti liikuntaa ja ajankulua.... Ei aikaa neuloa, kansalaisopisto odottaa.