English at the bottom.

Eilisilta oli tunnelmaltaan kyllä ainutlaatuinen. Yhdeksältä istuin sohvalla puikot ojossa ja langanpää valmiina kädessä - kuten varmaan monet, monet muut. Siis me, täysin tuntemattomat ihmiset teimme kaikki samaa, ympäri maailman. Ja silti niin harva tietää meistä! Yritin työpaikalla julistaa (neule)olympia-aatetta:"Jaa, mikä? Enpäs ole kuullutkaan". Itse sain omalla sohvallani olla ihan rauhassa, mutta kuvittelin kyllä millaista voipi olla suuremmissa huusholleissa: liian pieni sohva --> puikot tökkii, liian paljon jalkoja --> lanka+kerä kulkee jossain, lapsi haluaa syliin --> ohje ruttaantuu jonnekkin. Mulla ei ole edes ketään jota syyttää, kun hävitän puikkoja (yks nro 3 bambu on hukassa) tai lankoja. Ostin tänään (en ole mukana hamstereissa! mutta tämä oli helmikuun eka ostos) yhden kerän tumman sinistä seiskaveikkaa pipoa varten. Tiesin, että minulla on tumman punaista, josta saisin raidan. Kotiin tultuani etsin sen punaisen ja huomasin että sitä sinistäkin olisi ollut ihan ehjä kerä...

Branching out on siis täydessä vauhdissa. Kiva tehdä, mutta vaatii kyllä jonkin verran ohjeen seuraamista, eli ei ihan aivotonta tekemistä. Jotta olisi jotain aivotontakin - sellaista pitää aina olla - aloitin perusribbipipon kummipojalleni. Tai se on jo puolivälissä, valmistunee huomenna.

38023.jpg

Yesterday evening had quite a unique atmosphere. At nine pm I sat on my sofa, needles and the yarn in my hands, ready - as did so many others. We, total strangers did all the same, all around the world. And still so few people know about us! I tried to inform people at work about the spirit of the (knitting)Olympics:"Oh yeah, what? Never heard". I got to start my games in peace, but I can imagine what it can be like in bigger families: too small a sofa --> needles stick others, too many feet --> the yarn goes all around, kid wants to in your lap --> the pattern paper is crumpled up somewhere underneath. I don't even have anybody to blaim when a needle (right now a number 3 bamboo) or yarn is lost.

Branching out is in full swing. Nice to knit, but demands some kind of concentration because of the pattern. But I do need some brainless knitting as well, so I started to knit a basic woolly hat for my godson. Or actually it in half way, should be finished tomorrow.