Eilen illalla puuhailin tyytyväisenä neulekirjojen ja lankojen parissa. Etsin, selailin, silittelin keriä, nautiskelin. Yritin tuottaa sen kuuluisan kipinän, joka syntyy oikean langan ja ohjeen löytäessä toisensa. Ei onnistunut, mutta silti ilta oli ihanan rauhallinen ja mieltä ylentävä.

Menin nukkumaan. Tuntia, kahta myöhemmin heräsin armottomaan jalkapalloiluun. Piki torkkui tyytyväisenä kainalossani, mutta Indyä ei nukuttanut pätkän vertaa. Harkitsin jalkapallon takavarikoimista, mutta valon sytytettyäni huomasin pelletin toimittavan pallon virkaa. Ja pellettejä on niiiiiin paljon hiekkalaatikoissa, että takavarikoiminen ei taitaisi auttaa. Laitoin kuppiin lisää ruokaa ja vähän muroja houkutukseksi. Kissa söi ja tuli kehräämään ja lopulta nukahti. Niin minäkin.

Tuntia, kahta myöhemmin heräsin yhtäkkiä aivan järkyttävään ajatukseen. Huomenna, eli maanantaina, mulla on seiskojen enkun koe valvottavana, eikä mulla ole mitään tarkastettavaa, eli tarvitsen jonkin neuleen ajanvietteeksi. Eikä mulla ole mitään neulottavaa! Siis, tarkemmin sanottuna, ei ole mitään tuollaiseksi neuleeksi sopivaa. Kahdet keskeneräiset sukat (toiset liian monimutkaiset aivottomiksi, toiset eivät vaan kertakaikkiaan iske) ja virkattava liivi (vaatisi ajatustyötä, koska ohje ei miellytä ja haluan soveltaa). Ei siis mitään neulottavaa. Luojan kiitos aivoissani on laajahko muistialue varattuna langoille ja ohjeille, joten päädyin pienen paniikkikohtauksen jälkeen, Fabeliin ja Monkey-sukkiin.

Aamulla join teetä, söin leipää, luin Hesarin ja spostin ja blogit ja ruokin kissat. NEULE! Siis mitä mukaan. Äkkiä tulostamaan ohje. Ei onnistunut. Muste loppu. No, tulostan koululla. Puikot ja lanka mukaan. Ok. Töihin.

Pidin ensimmäisen tunnin ja menin toiselle valvomaan koetta. Jaoin paperit annoin ohjeita, istuin alas, haroin neulekassia. P....e! Unohdin tulostaa sen ohjeen. Mitäs nyt.... Neulomatta ei voi olla. Perussukat. Ja langassakin oli solmu heti ensimmäisen kahden metrin jälkeen.

Nyt menen jatkamaan selailua ja kipinän etsimistä.