Ai että rakastan pääsiäislomaa...Saa olla ihan miten tykkää, ei ole kiire, eikä aikatauluja. Kaikki naapurit ovat häipyneet jonnekkin - siis ihan kaikki! Olen ihan yksin meidän rivarissa - pidetäänkö bileet? Ainakin meinasin kokeilla, vieläkö osaan soittaa pianoa, kun naapurit eivät ole kuuntelemassa. Tosin ei se soitto normaalistikaan kuulu pitkälle, ainakaan kukaan ei ole koskaan valittanut. Tai siis soitto on ihan liian suureellinen termi meikäläisen pimputukselle. Lapsuuteni suuri(n) trauma ja tragedia oli se, että meillä oli piano, mutten koskaan päässyt soittotunneille... Ehkä minä vielä joskus...Olen siis vain ja ainoastaan löhöillyt, neulonut, ratkonut sudokuja, neulonut, lukenut lehtiä, neulonut, mässyttänyt hyvää ruokaa ja neulonut.

Eiliset langat kuivuivat tosi hitaasti, mutta pääsin kuitenkin selvittelemään vyyhtejä tänään. Aurinko ei enää näitä kuvatessa paistanut, mutta luonnonvaloa kuitenkin. Itse tykkään väreistä. Punaiset eivät ole vaaleanpunaisia/pinkkejä, vaan sellaisia marjapuuronpunaisia. Ja oranssi-keltainen on jotenkin ah, niin pääisäinen ja piristävä. Sitä on vain 80-85 grammaa...riittäisiköhän sukkiin minulle itselle...vai laittaisiko vähän valkoista tai mustaa tai harmaata väliin? Pitänee testailla.

65224.jpg