...se on ilo irti immeisen revittävä. Eli istuin hetki sitten ihan rauhassa sohvalla neulomassa, odottamassa jumppaan lähtöä ja rauhoittamassa levotonta mieltäni. Yhtäkkiä pompahdin pystyyn. Minä näen järven!!! Sohvaltani siis. Olen asunut tässä viisi vuotta. Koko ajan (ja jo edellisten asukkaiden ajan) on tapeltu järven ja meidän välissä olevasta "puistosta". Yksi viereisten omakotitalojen ihmisistä vastustaa kaikenlaista "luontoon puuttumista" ja uhkaa milloin milläkin sanomalehdellä, hänellä kun on "friends in high places".... Vihdonkin jotain on tapahtunut. Vieläkin noita alle ihmisen mittaisia pikkukuusia on liikaa ja tuon pienen mäen nyppylän voisi tasoittaa.... (no, ei ehkä sittenkään).

199951.jpg

Ei se järvi vieläkään kovin paljoa näy, mutta ennen kesäaikaan näkynyt ollenkaan ja talvella ei erotu kun järvi, jää ja lumi ovat valkoisia kaikki.

Voi SNY! Olen tänään esitellyt onnellisena nalluraisia kaikille potentiaalisesti käsityöihmisille! Kukaan ei ollut nähnyt moisia ennen ja kaksi (ne kaksi todellista käsityöihmistä) haluaa omat ja äkkiä!

Huomenna jotain valmista, jos olen tänään illalla ahkera.....