Yksi asia, jossa olen ihan mahdottoman huono (siis jälleen kerran yksi asia, näitähän riittää), on lasten vaatteiden koot. En koskaan muista minkä ikäinen on minkä kokoinen (kummilasten (kaikki poikia) vaatelahjojen osto vaatii aina kännykkää ja soittoa ko. lapsen äidille), ja väritkin tuottavat ajoittain ongelmia. Varsinkin pikkuneidit tuntuvat olevan tosi tarkkoja vaatteistaan jo kovin pieninä. Olinko itse aikoinani? En muista. Jotain vaatemuistoja tietysti on. Olen aina rakastanut hameita (arvatkaa kuka tänään kylällä peilaili itseään kaikista mahdollisista heijastavista pinnoista - oli uusi hame päällä, ja se on ihqu!!! Ja täydellisen kokoinen vielä eka pesunkin jälkeen (kaverini meinasi kuolla nauruun, kun kuuli, etten taaskaan ollut muistanut kutistaa kangasta ennen ompelemista). En ihan sentään tanssahdellut ja hypähdellyt julkisilla paikoilla (vaikka mieli kyllä teki), vaan yritin toimittaa peilailun sillein diskreetisti....). Takaisin asiaan. Muistan myös nahkaiset remmihollannikkaat, joissa oli metallisydämiä. Ja myrkyn vihreät sammarit. Ja keltaisen yöpaidan (äidin tekemä) johon äiti ei suostunut tekemään sydäntä eteen, joten leikkasin reiän ja äiti paikkasi sen (vinosti nauraen) sydämellä.

Asiana siis oli, että lapsille vaatteiden ostaminen ja tekeminen on kamalan vaikeaa, kun ei ole omia lapsia ja sitä kautta isompaa kokemusta. Lastenhoidosta kokemusta kyllä piisaa kesätöiden kautta. Kaverini sai juhannuksena pojan, ja perjantaina olisi tarkoitus mennä katsomaan.

132915.jpg

Nallen pää on liian pieni tähän. Mahdollisesti jotain pientä koristusta tuohon keskelle eteen - en tiedä. Ihanan pehmoinen ja ei liian pastelli lapsen äidin makuun. Enemmänkin sellainen savunsininen.

132916.jpg

Lanka: Marks&Kattens Dream (50% akryyli, 19% polyamidi, 18% viskoosi, 13% angora)
Lankaa meni: 37g
Ohje: Ullaneule
Puikot: 3 ja 3,5 ja lisäksi virkkuukoukku nro 3