Ei, ei ja ei. Ei suju, siis se eilinen neuleen aloitus. Aloitin siis uudestaan, kokoa pienempää ja kaiken piti olla hyvin. Ei ole, näyttää yhä xl-kokoiselta, pelkkä takakpl on 70cm leveä. Puran taas ja taidanpa olla perusteellinen ja tehdä pari mallitilkkua uudestaan. Harmittaa, koska intoa neuloa olisi, mutta ei vaan suju. Ja mihinkään entiseen keskeneräiseen en tietenkään halua koskea.... Toinenkin keskeneräinen takki kyllä kiinnostaisi, mutta ohjekirja on lainassa.... Eikä mulla ole vielä kaikkia lankoja.... No, hyvä puoli on se, että nyt ainakin osaan parikymmentä ensimmäistä kerrosta ulkoa! Ja tämänhän minä vielä teen valmiiksi asti!

10%-projektille kuuluu ainakin hitusen parempaa, vaikka langankulutus onkin muutaman päivän ollut ihan nollassa. Oma paino ei ole hievahtanut tavallisesta mihinkään suuntaan (tosin vaakani on antiikkitavaraa) mutta äsken olin jumpassa! Vetäjä oli sijainen, eli ei mikään mahdottoman rankka, mikä näin syksyn aloitukseksi oli varmaan ihan hyvä. Ja silti olen huomenna taatusti tosi kipeä ;)

Muuta. Löysin tänään kumisaappaastani pingispallon. Kissat ja orava tuijottelivat pihalla taas toisiaan. Piki pelkäsi, Indy ei suostunut tulemaan sisälle ja aloitti sisälle jouduttuaan hervottoman korkealta-ja-kovaa-konserton. Lahjonta uunilohella hiljensi.

Kaverini lupasi ottaa katit heille hoitoon pariksi päiväksi, jos lähden toisen kaverin kanssa Tallinnaan syysloman alkupuolella. Mutta. Ei tarvitse kuin kuvitella kaksi sekuntia huushollia, jossa on siis kaksi vierailevaa, villiä kattia. 1½-vuotias poika (ja hänen kaikki lelunsa kattien ulottuvilla) ja Hilma-kissa. Multa ainakin menisi hermot hetkessä. He puolestaan ovat lähdössä loman loppupuolella reissuun ja Hilmalla on minun luonani hoitopaikka. Tosin, voi olla, ettei Hilma hirmuisesti hingu pikkukillien luo.... Pitänee ensin testata kattien reaktiot toisiinsa. Mielenkiintoista.